Sinä et lue tätä

Sinun silmiesi mustat kaivot näiden lauseiden yli: minä lehteän kirjaa, sen valkoiset sivut lepäävät sylissäni, kameran suuri silmä tuijottaa minua sivulta takaisin niin kuin valokuvassa Picasson suunnittelemat geometriset puvut malliensa päällä. Sinä kävelet pitkin valkoista käytävää, se on sairaalan tai koulun, laitoksen kumminkin ja sanot "Voi kun kaikki olisi erilaisempaa vol 1." ja kaikki on, erilaista: tytön kiharapilvi saa hänen hahmonsa näyttämään koomiselta, suuret korvarenkaat heiluvat hevosmaisen pään tahdissa, oksennus on oksennusta, vaikka siitä on otettu snapshotteja. Minulla on ideoita, osoitan kartalle vieraita kaupunkeja niin kuin voisin varata matkoja niihin, hyviä trippejä, flippejä, kohtaamisia sinun silmistäsi minun silmiini. Haluan upottaa sinut maaliin, sukeltaa repliikkeihin välillämme, minkä välillä, junankuulutuksen koko rautatieaseman yllä ja sen matkan, jonka matkustan kirja sylissäni kun sinä olet käytävällä ja kävelet kokoajan lähemmäs päämäärääsi. Mikä päämäärä sitten on, ellei kuolema.