Ihmiseksi

Tänään olen tuulella, kuuntelen tuulta ja tunnen sen vasten kasvojani. Makaan sikiöasennossa eikä kukaan tule nostamaan minua ylös. Ylösnouseminen on tehtävä henkilökohtaisesti aivan kuin jäisi kiinni rukouksesta. Kun olen itkenyt monta tuntia tuossa asennossa, mietin jo Sam Taylor-Woodin homehtuvia hedelmiä. Mikä suloinen turhamaisuus! Minun on selitettävä tämä, jonka olen asettanut esille niin kuin aseteleman hedelmät. Tuuli nostattaa myrskyä toisessa kaupungissa. Ei se ole huonoa tuulta. On totta, että minä etsin sinua kaikkialta. Se johtaa siihen, että ajattelen monia erityisiä asioita ja sitten yritän asettaa ne näkyviin niin kuin omenan lautaselle sommitellussa asetelmassa. On hyvin selvää mihin pyrin, mutta miksi se ei yhtä hyvin voisi olla salaisuus? Tämä salaisuus on julkinen.