- Saanko kirjoittaa?
- Et.
- Saat.
- Et
- saa.
- Vatsaa.
- Vastaa.
- Vatsaa.
- Vastaa.
- Et.
- Saa.
- Saa et.
- Saat.

Eräs mies vie minut ravintolaan,
matkalla on puutarha ja lyhty
ja mies kysyy miksi en kuuntele,
kuuntelen. Ravintolassa viini
on maistettu, kusen lasia,
viini on Sauvignon, mies saa
kuulla kuinka eräällä miehellä
on palaneet kädet.

Näen tämän mitä se on, mitä mikään
kaikki minkä olen vuotanut ja minkä
minä sille voin, että joskus olen
humaltunut kuvastasi, ja erään
esimerkiksi linnan ikkunasta on
avautunut eräs kuten vaikka
huone, jonka talvi on jäädyttänyt
siihen minkä näen kuin metsäksi.

Pinnanalaista musiikkia

Ehkä nainen,
joka kirjoittaa
sinfonian, kuulee
yön aplodit
ja aallot
täyttävät
pallean ja keuhkot.

Tänään

Aamulla nousen toivomuksesta, niin etäisestä,
siniharmaa paita kun juoksen ovesta kohti sitä mikä on
ollut aina pois. Joutsen painautuu siipeinsä suojaan, vaan
usva ei ole sumua, ja etäisyys on tuhatvuotinen.

How's act is not working, how's act is
what dialogue is the dialogue of sense
and sensitivity.

Mitä mistään enää tulee: on hiljainen yö, minun ääneni ja sinun äänesi, tämä hiljaisuus, joka saa kaiken. Ilotulitusraketit räjähtelevät kuten Espanjassa, ehkä on pyhäinmiestenpäivä, yö, joka on toisessa maassa toista tärkeämpi. Miten mina elän enää, kahdessa maassa, kahdessa maailmassa, kahdella kielellä kun liha ja luu on vain pakeneva ja kaiken yläpuolella on sielu. Sielu, joka näkee kaupungista kaupunkiin, kaiken yli, museorakennusten porteilla.

Tammat, hevoset ovat punaisia ja harjat kiiltävinä pakenevat aavikkohiekan yli keitaalta toisaalle. Voin eksyttää peilistä heijastuvan lasioven taakse niin itseni kuin varmuuskopion.

Sydän saattaa lyödä.

(Nimetön), 2004