Nainen: Missä sydämesi on?
Mies: Täällä. Sinun kanssasi.

Sagrado sangre

Juan: I think amor. But in my language (it) is hard to speak (too).

On helpompi nielaista tabletti kuin kirkkaasti ja teravasti aistia kuinka aurinko polttaa pupilleihin reiät.

Valtameri näyttää lavastetulta
ja kuunvalo, perhoset nukkuvat
ja miehet siltojen alla.
Mikään musta tyhjyys
ei avaudu kun
merensinisessä ui purjelaiva.

Aamun varjot taittuvat leukasi yli avoimesta ikkunasta,
tähdillä nimet ja ihmisillä. Jokin (?) minussa pysähtyy
kun tulen kaupunkiin kaatosateessa, rakastajan kasvot
illan viimeinen muisto.

Otteita Kirjeestä rakastellulle

...Kuulin sinun puhuvan minulle kun olin menossa nukkumaan, aivan niin kuin sinä kuulit minun puhuvan sinulle kun sinä olit menossa nukkumaan, vaikka emme olleet samassa huoneessa. Sydämeni hakkasi. Kuulin sinun äänesi. Elätkö sinä minun sisälläni?
Käveletkö koskaan kadulla minut muistaen, hetkessä, hetkeksi, ajatteletko jotakin sanomaani? Minä menen torille ostamaan inkivääriä ja saapuessani paluumatkalla pieneen puutarhaan, muistan sinun sanovan sitä ja tätä, muistan fragmentteja arkipäiväisistä keskusteluista. Huomaatko koskaan katsovasi minua kun en näe fokustasi, kun olen kääntänyt selkäni? Huomaan usein olevani siihen syyllinen: katson sinua kun sinä katsot pois, varastan kuvan, joka polttaa mielikuvieni verkkokalvoja.
Sinun intohimosi minuun on kuollut jo kauan sitten. Kauan? Kuukausia sitten? Koskaan eivät enää niin minun ruumistani sinun kauniit kätesi kosketa ja minä pesen pettymyksen kasvoiltani kylmällä vedellä kun olet mennyt huoneeseesi, vuoteeseesi. Minä en sure tätä, minä jatkan matkaani. Joskus ajattelen etäisyyden olevan hyväksi, olkoon se minun vuoteeni toisessa huoneessa yksin yönpimeässä tai tuhansien kilometrien päässä. Ja sinä olet aina tervetullut, olin minä missä tahansa.
Minä kipuilen sinun jännittynyttä hahmoasi tuhottujen maalausten keskellä. Hetken aikaa olen sinusta huolissani. Sitten muistan, ettei minun tule olla. Sinä haluat hallita, vaikka kuljet aallokoissa. (Sinä raivoat avomerellä.) Minä näen kuinka sinä kerryt, vaikutut maailmasta ja lopulta teet dramaattisen ratkaisun, teet päätöksen, tuhoat. Tuhoat - minut tai maalauksen...

"Me olemme käveleviä jumalia", mies huutaa
ja kaatuu ruohikolle mahalleen.