maanantai 17. maaliskuuta 2008

Kerrostalo III

Frank, ostimme yhdessä pullon vodkaa ja jäimme korkean kerrostalon
sisään istumaan ja kuuntelemaan toisistamme puhumatta yhtään valehtelematta
tästä on ollut pitemmän päälle aikamoisesta myllerryksestä läpi, ei siihen voi lisätä

kovinkaan paljon mitään, mutta minulla ei ole elämässäni ollut miestä, jonka sylissä
olisin voinut maata ja kokea olevani turvassa. Sitä mitä ei voi ymmärtää,
on mahdotonta ihmisiän aikana selvittää.
Mysteeri tapahtuu kerran elämässä:

seis,

että olet aina ja tulet olemaan hullu tavallaan, mutta siitä voi parantua
tai vapautua, itämaista filosofiaa, punainen lanka kädessä,
ei kaikkea voi kontrolloida, omia tunteitaan voi muuttaa jos voisin

kertoa sinulle
tilanteen todellisen tolan, nyt on aika kasvaa ja opetella
eikä minulla käy välttämättä liikaa yövieraita,

suunnitelma on nyt tämä: sinä tulet minun häihini yhtenä päivänä
ja kaappaat minut alttarilta, siteet pitävät kaikesta huolimatta,

aistin kaiken ympärilläni tapahtuvan normalisoituneessa hetkessä,
seinän läpi pystyy näkemään jos semiologinen virta on eteenpäin
täsmällinen ja sopimuksenvarainen.

Ei kommentteja: