Kesäpäivistä

Jäänkylmiin korkeuksiin ei voi nousta, ihannekuva
elämästä ei pidä koskaan paikkaansa,
enkä muista eilistä enkä viime yötä.

opettelin: tuntemaan läheisyyttä, lähiöasukkaita,
rehellisiä ihmisiä päivätöissä, suuret tarinat ovat suuntaviivoja,
kultaseni. Minun on ikävä sitä aikaa kun uskoin vilpittömästi,
kulmakarva koholla voi parantaa elämänlaatua tai rakastua.

Olen luvannut kerran nähdä.

mitä jos menettäisimme toisemme, mitä tekisimme?
Voi kuinka paljon, oh, oih, noh noh,
kyynel vierähtää eikä voi poistaa minusta mitään,
muuten minä en olisi minä ja näin minä näen kasvoille

nousevan hymyn, sinä olet äiti. Rakas,
eikö meidän kannattaisi unohtaa kaikki
mikä on mennyt entisessä elämässä,

keskittyä tulevaisuuteen
mikä on iloa, puhdasta ja kokonaista. Ei ole tarvetta
todistaa itsestäänselvyyksiä, ei ole tarvetta naurattaa muita

jos ei naurata, naapurit kuuntelevat musiikkia kovalla
ja ajan autolla, pikkuprinsessa nukkuu pihalla ruususen unta,

monta vuotta sitten alkoi irakin sota,
ei ole mitään yksityisyyttä kuin henkilökohtaisuus, intimiteetti
huoneesta parvekkeella tai saniteettitiloihin tai upotan pään
kylpyhuoneessa lavuaarin ja peilin väliin,
onnellinen objekti ja subjekti, pienistä virheistä ei laskuteta,

olet korjannut kattoja, tiputtanut tupakantumpin
seitsemännen kerroksen ikkunasta, kirjoittanut minusta

aika sanoa hyvää huomenta, nauraa, on hyvä näin,
sana kerrallaan tutustun lämpöiseen, unelman uteliaisuuteen,

uuteen elämään, minään, koodistoon, jonka rakastetut kehittävät toisilleen
eikä kukaan muu voi opettaa itseään paremmin kuin sosiaalinen varasto,
rankka kokemuskenttä menneisyydestä toimii suojakilpenä,

voit paremmin kuin aikoihin ja huone huoneesta
toisenlainen, rakasta, hyväksy huolesi ja kuolema. onnettomin tilanne

ikinä oli kun päästin sinut menemään yksin maailmaan,
opiskelet kemiaa, keskipistettä on hyvä vaihtaa iltaisin, hämäräkeikoilla,

sinä olet rakastanut minua heitteille, olet minulle enemmän
kuin olin koskaan, en ole tullut sikiöstä, junat kulkevat raiteillaan,

mimetiikka, komiikka, kaunis on taivas, pieni pienoinen,
sinä olet vain helvetin yksinäinen, vanha valehtelija

ei koskaan, kuu on tehty, varmoja tapauksia,
ei tule mitään muuta kutsumusta kuin yksi ainoa

keskiviikosta perjantaihin ja sieltä tänne ja takaisin