Märta ja minä

"Kaikki muuttuu yksinkertaiseksi ja selkeäksi, ei mitään verukkeita. Sinä joko olet tai et ole." Ja nyt sinä olet, mutta et täällä. Olet olemassa. Kuinka voisin verrata sinua jokiin, jotka tuovat maalle viljan ja vuoristoihin, joilla jumalat mietiskelevät. Niin ikuinen sinä olet. Olet maa ja ilma, ja minä aion löytää sinut sieltä missä et edes uskonut voivasi olla ja siellä sinä olet lopultakin. Lopultakin. "Enkä koskaan aio tyytyä mihinkään muuhun kuin mitä haluan. Siihen ainoaan jonka haluan." Mitä suloista ehdottomuutta kun suusi värähtää pienen virneen ja kulmakarvasi on linnunsiipi. Silloin minä olen jo kaukana, sinun lähelläsi.