perjantai 29. helmikuuta 2008

Coctail

unelma tapahtuu kerran
todellisena huoneessa
edistää tilanteiden muuttumista
kohde on pahoinpitely tavallista kieltä
kohtaan, asioiden saattaminen mittasuhteisiin
voittavansa pahimmat pelkonsa maailmassa

en ole pidellyt ketään kädestä kahta minuuttia pidempään,
pelkään itkeä julkisesti eikä persoonallisuuden ylläpitäminen ole
vaikeaa, valkeaan maitoon kastettua matematiikkaa,

vuodet kuluvat kuin unta vaan, kaunista unelmaa
ei loogisuuden vältteleminen auta kohtaamaan todellista,
yksinäisyys ylittyy teknologisen kehityksen myötä

aamulla pukeutuu parhaimpiinsa, tekstin tulee
tulla, surullisen surrealistin arvoitus herättää
tahdon ratkaista ja lukea loppuun asti
oikeudentajuisuuden mukaan

ytimessä on puhdasta valkoista tilaa
parantavia visioita
rakastaa koulutustasoon, asuntoon, ikään,
kotipaikkakuntaan, perhetaustaan ja kohtalon
seikkoihin liittymättä. en voi luvata

enkä peittää asiankuuluvaa ihastusta
takana vuosien pitkät koulupäivät & rauhalliset elämänmakuiset
ajatukset. maailman rakenne paljastuu elämänkokemuksen myötä
ystävien ontologia ja hyvinvointi, hah

matematiikka savua keuhkoissa ja silmissä yhdessä,
uteliaisuus ihmisiä kohtaan tilassa,
persoonallisuuden välitila on lukeminen.

arvoitukset kirjoittuvat auki, kasvavat aikuisiksi
naiset muuttuvat kauniimmiksi. lähellä on hyvä olla

merkitys kätkeytyy puuvillavaatteisiin
keksintöjäsi toteuttaminen tulee olemaan pienessä maassa,
marginaaleihin kirjoittaminen helpottaa
tilannetta. ajassa.

levi-strauss ei ole koskaan nähnyt minua

keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Etsin

Odottamisen, etsimisen ja sattumien suhdetta. rauhanetsintää. valtasuhteiden rikkomista. anarkiaa. kulttuurisidonnaisen tyytyväisen paradoksi. manifestoitunutta huutoa. pyörivää mystiikkaa. ruumiista irti ja ruumiissa. nykypäivä. kirjallisuuden vaikutusmahdollisuutta. kaupungin kaaoksessa loogisen päätelmän mahdollisuus/dettomuus. kritikoi kriitikon. tutkielma valinnanvapaudesta. armosta ja suhteellisuudesta. nauraa teorioille. arkipäiväisestä kuuntakaiseen. dramaattinen, vahva runo. ihmissuhteen ja historian rajallisuus. kärsimyksen suhteellisuutta kuolemisessa. naisen asema. yhteyteen. hengen sitkeys. jättää arvailemaan. kyseenalaistaa ihmisen oikeassa olemisen pakon. irtautumiskokemus. nykypäivään. esittelen runoilijaa lukijalle. luovuttaa maailmansa lukijalle. kysyy kirjallisuuden vaikutusmahdollisuutta. kaupungin kaoottisuudesta. tutkielma valinnanvapaudesta. armosta ja suhteellisuudesta. nauraa teorioille. arkipäiväisen kuuntakaiseen. dramaattinen. julistuksenomaisuudellaan. ihmissuhteen ja historian rajallisuuden. hengen sitkeydelle. matka kohti puhdasta kieltä. kyseenalaistaa oikeassa olemisen.

torstai 21. helmikuuta 2008

Opettajalle

poltan tupakkaa, pakokaasu aukinaisesta ikkunasta, aurinko, tuoksuu läpi punaisten verhojen

suuri kätesi kädessä painaa kirjoja, koko painosi, kulmikkaat luusi

vievät tilaa, olen mitannut silmämääräisesti

kuinka kauan on sieltä tänne

juot rubiiniviiniä, kuihtunut päivänkakkara pölyisellä ikkunalaudalla

vanhalta, paljon minua vanhemmalta, rypyt eivät kerro

todellista ikääsi, otan koko filmirullan täyteen

torstai 14. helmikuuta 2008

Kohtaus eräänä iltapäivänä

Minulla on mukanani pino valkoisia vanerilevyjä. Olen löytänyt ne roskalavalta, niiden pinnalla työmaatomu on tomusokeria. Minulla on levyt vasemmassa kainalossani, niitä on hankala kuljettaa, mutta onnistun siinä. Oranssiin kaapuun pukeutunut Hare krishna pysäyttää minut rautatieaseman tunnelissa. Hän on seisonut siinä koko päivän, kenties jo pidempään. Hän pysäyttää minut niin kuin on tottunut pysäyttämään monia muitakin päivän aikana. Kysymys ajasta hermostuttaa minua, sillä kalenteria minulla ei ole ja seinälle olen tehnyt tarkan luettelon päiväyksistä ja kellonajoista. Mitäs siitä, munkki esittelee minulle kullanvärisen kirjan kuvitusta. Eräällä sivulla valkoinen, haamumainen hahmo pitelee ohjaksia. Viisi hevosta vikuroi kuvassa. Ne edustavat ihmisten aisteja. Hahmo tuskin saa pideltyä hevosten ohjaksia niin, että ne tottelisivat. Kuva tekee minuun vaikutuksen, vaikka en hanki kirjaa. Aistit ovat niin vallattomia, niin luonnollisia, niin harvoin ihmisen oman tiedostuksen terävöittämiä. Minä lasken pinon levyjä vasemman jalkani viereen maahan. Munkki kertoo tarinaa haamusta, joka kuvaa ihmisen tietoisuutta. Minä olen niin nuori, että lähden jatkamaan matkaani.

tiistai 5. helmikuuta 2008

Kaikki halu on halua kuolla.