tiistai 23. syyskuuta 2008

Uneen ja kuolemaan

Että tahdon kertoa sen kaiken, juuri niin kuin minä olen sen elänyt, varmana, uskonkirkkaana, epätoivoisena ja rakkauden tuskanpieksemänä. Että sillä tavoin, kuin varkain, kirjoittaisin kaiken niin kuin se on, unelman arvoiseksi, juuri siksi ja sen takia. Että yksi vuosi, kaikki vuodenajat, minä olen nähnyt unta ja uskonut siihen. Ja juuri siksi sinä nyt luet tätä, loputonta runoa Elisestä, minusta ja lasinpuhaltajasta, hänestä. Mikään ei ole yhtä lapsellista kuin suudelma, jonka haluaa ja tietää, että suudeltava on jo toisella puolella, elämän ja kuoleman, unen ja valveen rajan takana, toisella puolella aivan kuin eräässä galleriassa näytteillä olleessa tilataideteoksessa nainen ruudussa on jo toisella puolella, nuori ja täysin saavuttamaton.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa! Lähetä kuulumisia sieltä, kun ehdit. Voisit myös harkita sitä ehdotustani, että alkaisit pitää suorasanaista blogia käytännön elämästä Englannissa. Olisi kiinnostavaa. t. Markku

Eeva Karhunen kirjoitti...

En tunne välttämättä tarvetta sellaiselle blogille. Ehkä kirjoitan sähköpostia ahkerammin jatkossa.

Eeva Karhunen kirjoitti...

Bibliografia

Kailas, Uuno: Uni ja kuolema (WSOY 1931)