keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Nainen: Äärimmäisen onneton. Sinä et tiedä mitään äärimmäisyyksistä:
mustista öistä pelkoa täynnä, ja pyhää pimeää houretta,
kuin olisi nukkunut liian kauan ja heräisi vain uudelleen
uneen, voimatta millään ravistaa harteiltaan
onnettomuuttansa kuin ensilunta.
Kuin olisi tehty erilaisista höyhenistä,
olisi lentämiseen tarkoitettu, vain lentämiseen
ja niin, korkealle hengen korkeuksiin.

1 kommentti:

Eeva Karhunen kirjoitti...

Julkaistu runokokoelmassa Unelma (ntamo, 2009).