Tunteita. Kyse on välimatkasta. Mitä kauempana
olen, sen parempi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
eli elektroninen luonnoslehtiö
Eeva Karhunen
- A softer world
- Blast #2
- Esa Mäkijärvi: Runoilijan vuodatuksia
- Johnny Parry: More Love and Death
- Jonimatti Joutsijärvi: Vapaasti tilkitty
- Juhana Vähänen: Bigsur ja Surreal
- Karri Kokko: Lyhyttavaraliike
- Kristian Blomberg: RUNOUSnOPPIA
- Kristian Huuhtanen: Kellari
- Kristian Purcell: Paintings
- Marianna Lindström: Random girls never say no
- Mikael Brygger: Valkoinen piste, pilkku 2
- Miki Liukkonen: Muistio
- Henriikka Tavi: tie/t/yö/maa
- Nihil Interit
- Sirpa Kyyrönen: Harvennettu arpi
- The Lipstick of Noise
- Tiina Lehikoinen: auspi'cium
- Timo Salo: Aika ja minä
- Troy Lloyd: Word within word
- Hannu Helin: Work in progress
- Tuli&Savu.net
- ntamo
- Ubuweb
- Underground film
- Tuomas Kerätär: nunchakut ja näkymätön vihollinen
- V.S. Luoma-aho: Meillä kasvaa päässämme synteettistä kuitua
- Ville-Juhani Sutinen: Susi rajoilla 2.01
Blogiarkisto
-
►
2009
(10)
- ► marraskuuta (6)
- ► maaliskuuta (1)
-
▼
2008
(134)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (2)
-
▼
heinäkuuta
(12)
- Tunteita. Kyse on välimatkasta. Mitä kauempana ole...
- Linnunpoika metsäpesässä tuijottaa minua mustin si...
- Maan halkimatkalla kieleen.
- Yllätyn voimastani.
- Mistä kertovat palavat kirjeet?
- Kuinka paljon siitä on totta? Kysyn, totta?
- Omistettu kuvataiteilija Jani Kuivajärvelle
- Keksiä koko olemassaolonsa
- Haluan lähteä illalla uloslavuaari on täynnä vaaht...
- Sinä kirjoitat,minä kirjoitan.Niin Toinenei katoa ...
- Kuljen runo kädessä kaupungin pääkatua,piano on vi...
- Kuvittelet uuden menneisyyden, hahmo kerrallaan ka...
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (31)
- ► maaliskuuta (14)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (1)
2 kommenttia:
Nyt kun kerrankin muistan, niin sanon vain sen, että luen blogiasi aktiivisesti, en vain ikinä saa aikaiseksi kommentoitua mitään. Hienoa tekstiä, kuten sinulla on aina ollut. Enkä vieläkään tiedä huimaako lintuja, se jää ehkä ainaiseksi arvoitukseksi.
Kiitos Simo kauniista sanoistasi!
Lähetä kommentti