Linnunpoika metsäpesässä tuijottaa minua mustin silmin

Sinä pyydät minua antamaan sen pois. Ei ole varaa pitää sitä, tämä on sille huono koti, se nyt vain ei mahdu olemaan täällä. Nämä ovat sinun syitäsi. Mutta miten minä antaisin pois jotakin, joka katsoo niin kauniisti minuun, saa minut aina itkemään ja merkitsee minulle vähintään yhtä paljon kuin riippumattomat tähdet? Se ei pelota minua, mutta minua pelottaa menettää se. Ehkä minä en voi tehdä sitä onnelliseksi, ehkä minä olen sille jokin ohimenevä vaihe, jonka se ymmärtää myöhemmin. Ei, ei! En suostu sellaiseen. On lapsellista ja imelää ajatella sellaista niin, voisin aivan yhtä hyvin nauttia liikaa vaaleanpunaisia makeisia. Taas minä itken. Hyvä Luoja, mihin minä vielä joudun. Se ei tarvitse minulta paljoakaan. Mihin minä sen laitoin? Kai se jossain on. Meni itse. Poissa silmistäni. Ei se ole kuitenkaan poissa mielestä, vaikka rastapäinen laulaja on väittänyt niin. Minä olen hieman turvaton ja toivon, että se tulisi ja lohduttaisi.