torstai 17. huhtikuuta 2008

Olga Sedakovalle nurinkurin

Peili

Rakkain, itse tiedän,
miksi joskus käy niin -

Peili elehtii suoraan edessäni,
simpukan kokoisena
tai maailman.

Mutta mikä kytee siinä tai tuulee,
näkyy, on, palaa -
parempi nähdä kokonaan:

elämä, sehän on vain valtava,
kokonaan joskus tiivistyy
se kokonaisen käden, silmämunan pintaan -
ja kuolema on ympärillä kuin metsälampi.

Ei kommentteja: