Tragediaksi

Kirjoittaa niin kuin elää. Ajatella Durasia. Hänen tahtonsa minuudessa. Kokonainen, ainoa ja ehjä minuus. Toista Durasia ei tule. Toista ketään ei ole. Miten vaivatonta. Voin katsoa loputtomiin elämän jatkumoa, ikuisuutta. Pakottomasti, ehdottomasti ja täydellä rakkaudella. Olla niin paljas ja varma. Alasti tässä edessäsi, kädet, kädet ja jalat, elehtivät herkeämättä. Kaivata jotakin, joka on poissa. Mitään ei voi korvata. Siitä on mahdotonta sanoa mitään, toistaiseksi. Myrsky nostattaa lumen kaduille. Ei ole syytä kaivata muistiinpanoja, vaan muistia. Muistaa jotakin, sitten luottaa unohdukseen. Unohtaa jotakin, antaa anteeksi. Rykelmä pohjaan juotuja tyhjiä pulloja, sydämen vakaa tieto jokapäiväisestä elämästä. Ja kuolema. Se on halua, päämäärä ja välttämättömyys. Ei muuta.