keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Kuva kuvassa

Kaupunki hohkaa sateisen kujan merta kohti
hän ei ole täällä, hän tekee kuvia huoneessaan
odottaen seuraavaa askelta
tietää mihin se mahtaa johtaa
akrobaatti ajattelee nuoran olevan leveä
eikä putoa, siihen ei ole mahdollisuutta
ei ole verkkoa
punaiset samettiverhot kahisevat
paljetit taittavat välkähdykset kimalteiksi
vaikutelmat näkyvät penkkiriveihin
yleisö pidättää henkeään,
huokaa
tyttö asettaa ensimmäisen kerran jalkansa
rimalle metrien korkeudessa
hän on kaupungin yläpuolella
ryhti on suora
linnunluiset olkapäät kantavat pään painon
varpaat kietoutuvat tarkoin nuoran ympärille
näkymätön marionetinlanka nousee
tytön takaraivolta
nuora on korkealla
lanka korkeammalla
yleisö haukkoo henkeään
tunnelma tiivistyy
aina voi pudota
se on mahdollista
hän tai pelkääjä
plyysi-istuimelta
tyttö asettaa kätensä tasapainoon
niissä ei ole höyheniä
hän pääsee puoliväliin
pysähtyy, katseet kohdistuvat
spottivalon valkoiseen pilkahdukseen
tyttö tekee arabeskin
seisoo paikoillaan
hymyilee
katsojat ovat sanattomia
viimein he ovat hiljaa
nyt kukaan ei saa liikahtaakaan
hetki on tässä: tyttö on nuoralla eikä putoa
hän laskee molemmat jalkansa
hapuillen kohottaa kätensä
bravuurin jälkeen
odottamaan kiitosta
aplodit kantautuvat korvista korviin
sulavin liikkein hän astuu seuraavan askeleen
katsoja miettii miltä tuntuisi olla noin korkealla
voisi pudota suoraan sahanpurujen keskelle
halkaisten kallonsa näyttämölle
tyttö katsoo kaukaisuuteen
vastapäiseen verhoon
seuraavaan kultaiseen kaiteeseen
sen ohi kaukaisuuteen
hän ottaa uuden askeleen
sirkusteltassa lemuaa hiki
tottumattomien jännitys tiivistyy
eräs kriitikko kyllästyy
kääntää jo katseensa pois
mitään kiinnostavaa ei voi tapahtua
esitys on nähty jo satoja kertoja
hän voi vain selviytyä
mutta ei ole turvaverkkoa
tyttö näkee silmissään olemattoman maan
varomattaan hän unohtuu
uneksimaan
taivaalla ei ole rajoja
eikä maahan ole määriteltävissä olevaa matkaa
tyttö askeltaa harhaan
hän horjahtaa
yleisö kohahtaa
varpusparvi nousee lentoon
pihalla
meri kuohahtaa
kaupunki pysähtyy,
hän piirtää viimeisen viivansa
ja sulkee luonnoslehtiönsä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli minusta todella hyvä. t. Markku

Eeva K. kirjoitti...

Kiitos, kiitos.