Äiti

Katson äitini tapaa käsitellä hiuksiaan rullakihartimella. Hän kääntää taitavasti
hiustensa latvat ylöspäin. Samalla haarautuneet hiukset vetävät huulia
leveään hymyyn. Norkoilen ovenraossa.
Äiti kuuntelee puolella korvalla olohuoneessa käytävää keveää meteorologin
ääntä ilmatieteenlaitoksen ilmoittamasta sadekuurosta eikä pahastu.
Hän etsii lattialle pudonnutta hiuspinniä terävällä katseella.
Äiti konttaa lattianrajassa ja lopulta sormet nappaavat kiinni
hengettömän hiuspinnin. Hän tönäisee sen hienosti muodostettuun
kampaukseensa ja on valmis. Minä huokailen laittautumiselle,
niin kauniiksi hän on muuttunut kädenkäänteessä.
Seuraan häntä ulos. Hän nousee kepein askelin autonrattiin ja kääntää
avainta virtalukossa. Moottori hyrisee pehmeästi ja tunnen kuinka
pyörät ottavat sutia pihatiellä. Pääsemme nopeasti vauhtiin.
Olemme matkalla sukujuhliin toiselle puolen maata.
Sen tähden hän on ripustanut esiin parhaimman asukokonaisuutensa.
Sitä hän käyttää kymmenen vuoden välein eikä siinä ole varmasti yhtä
ainoaa ryppyä, niin tarkasti hän on käynyt jokaisen poimun läpi silitysraudalla.
Hän pysäyttää auton kahta kilometriä ennen määränpäätämme ja pukeutuu.
Sukkahousut eivät hajoa. Siihen hän on varautunut ohuilla muovihanskoilla.
Hän on häikäisevä. Minä tarjoan hänelle vielä kurkkupastillin, joka sulaa
hänen suuhunsa ennen kuin ehdimme parkkeerata ja nousta kerrostalon
kolmanteen kerrokseen.