lauantai 18. lokakuuta 2008

Ajatella sinut

Yhdetkään kasvot eivät ole hänen kaltaisensa. Muistan yhä, kuin unesta, kuinka tutkin hänen nenänsä uljasta kaarta ja täyteläistä suutaan. Olen nähnyt paljon kasvoja, pakahduttavia, kyllä, kiertänyt maita vain löytääkseni taas kasvot, joilla lepäävät antiikin jumalten piirteet. Toisia niin tosia kasvoja en ole löytänyt kuin ampiainen istuisi poskella. Ja Luoja, kauanko minä olen tuijottanut vastaantulijoita häpeilemättä – vain löytääkseni kasvot, joiden takana lepää pieni maailma. Siihen maailmaan minä kuulun.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajatella että sinä ja minä ollaan niin pinnallisia ja ihmisten kasvonpiirteet ovat meille niin tärkeitä, vaikka itse ollaan tällaisia, eikä aina ihan viimeisen päälle välitetä huolehtia omasta ulkonäöstä! Monet terveiset! MK

Eeva K. kirjoitti...

Kyse ei kai kuitenkaan ole varsinaisesti kauneusihanteiden täyttämisestä, vaan tunteesta, jonka kasvot, rujotkin, voivat herättää.