Mitä mistään enää tulee: on hiljainen yö, minun ääneni ja sinun äänesi, tämä hiljaisuus, joka saa kaiken. Ilotulitusraketit räjähtelevät kuten Espanjassa, ehkä on pyhäinmiestenpäivä, yö, joka on toisessa maassa toista tärkeämpi. Miten mina elän enää, kahdessa maassa, kahdessa maailmassa, kahdella kielellä kun liha ja luu on vain pakeneva ja kaiken yläpuolella on sielu. Sielu, joka näkee kaupungista kaupunkiin, kaiken yli, museorakennusten porteilla.

Tammat, hevoset ovat punaisia ja harjat kiiltävinä pakenevat aavikkohiekan yli keitaalta toisaalle. Voin eksyttää peilistä heijastuvan lasioven taakse niin itseni kuin varmuuskopion.

Sydän saattaa lyödä.