torstai 14. helmikuuta 2008

Kohtaus eräänä iltapäivänä

Minulla on mukanani pino valkoisia vanerilevyjä. Olen löytänyt ne roskalavalta, niiden pinnalla työmaatomu on tomusokeria. Minulla on levyt vasemmassa kainalossani, niitä on hankala kuljettaa, mutta onnistun siinä. Oranssiin kaapuun pukeutunut Hare krishna pysäyttää minut rautatieaseman tunnelissa. Hän on seisonut siinä koko päivän, kenties jo pidempään. Hän pysäyttää minut niin kuin on tottunut pysäyttämään monia muitakin päivän aikana. Kysymys ajasta hermostuttaa minua, sillä kalenteria minulla ei ole ja seinälle olen tehnyt tarkan luettelon päiväyksistä ja kellonajoista. Mitäs siitä, munkki esittelee minulle kullanvärisen kirjan kuvitusta. Eräällä sivulla valkoinen, haamumainen hahmo pitelee ohjaksia. Viisi hevosta vikuroi kuvassa. Ne edustavat ihmisten aisteja. Hahmo tuskin saa pideltyä hevosten ohjaksia niin, että ne tottelisivat. Kuva tekee minuun vaikutuksen, vaikka en hanki kirjaa. Aistit ovat niin vallattomia, niin luonnollisia, niin harvoin ihmisen oman tiedostuksen terävöittämiä. Minä lasken pinon levyjä vasemman jalkani viereen maahan. Munkki kertoo tarinaa haamusta, joka kuvaa ihmisen tietoisuutta. Minä olen niin nuori, että lähden jatkamaan matkaani.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää on niin hyvä. Kiitos. <3

Eeva Karhunen kirjoitti...

Bibliografia

Bhagdava Gita. A local copy from Helsinki.